Alan opintoihin hakeutuminen.  

Hakeutuminen opiskelemaan maatalousalaa on melko merkillinen asia. Joskus asiat vain loksahtavat kohdalleen. 

Kuuntelin koronakeväänä työmatkalla alueradiota ja sieltä tuli juttu juvalaiselta maatilalta. Maatila kärsi työntekijäpulasta toisen työntekijän lähdettyä kotimaahansa Ukrainaan sotimaan. Toinen työntekijä lähti Venäjälle, syystä jota emme tiedä. Maatalouslomittajia ei saatavilla. Kun nousin autosta Mertalan koulun kohdalla, avopuolisoni totesi hiljaa:

 “Sinä haluaisit tuonne”. Hymähdin. Mutta takkiakaan en riisunut päältäni, kun luokassa avasin koneen ja etsin yhteystiedot tuolle radiojutun maatilalle.   

Hiihtolomalla sitten emännän kanssa lypsyasemalla työskennellessäni ajattelin, että hullun hommaa. Kaikkia lihaksia särki, lehmiä oli lypsetty kai  jo sata – ja niitä vain riitti ja riitti. Yön nukuin kippurassa perheen pikkupoikien kerrossängyssä. Aamulla taas navetalle. Lannanluonti ei varsinaisesti parantanut lihaskipuja. Isäntäväen ilmeistä luin, että mikähän se siinä opettajan työssä olikaan niin raskasta.   

Ja ei. Minulla ei ole mitään taustaa maatiloilta. Tässä vain ollaan!